Eilen Ajankohtainen kakkonen raportoi kerjäläisistä. Tämä oli varmaan meille monille tuttu näky Varsovasta, Bratislavasta, Bukarestista....kuitenkin muualta. Nyt kuvat olivat Helsingistä. Kerjäläisiä meillä!

Vain äärimmäinen, vuosia kestänyt kurjuus ja epätoivo (jollaista minä en pysty edes kuvittelemaankaan) johtavat ihmisen polvilleen kadulle, toisten armoille. En usko pätkääkään väitteitä siitä, että kerjäläiset tekevät sitä helpon tienestin tai laiskuuden vuoksi. Eivät he, joiden katseesta näkyy tyhjyys ja oman ihmisarvon kieltäminen. Silloin, kun ihminen asettuu polvilleen kerjäämään, on kaikki muut keinot käytetty eikä muuta vaihtoehtoa enää ole. Ja silloin mielestäni meillä jokaisella on inhimillinen vastuu kanssaihmisistä, oli hän sitten romanialainen tai suomalainen.

Eiliset kuvat Helsingin kaduilta oli hyvä muistutus meille omasta historistamme. Porvari-Suomea viedään kovaa kohti jakautunutta yhteiskuntaa. Ei ole kovin kauaa siitä, kun meillä oli kerjäläisiä, huutolaisia, vaivaisia , kurjuutta ihan omasta takaa. Se vaan tuppaa porvareilta unohtumaan. Sosiaalisen tasa-arvon politiikalla saatiin tilanne Suomessa kohtuullisen hyväksi; nyt rakenteita puretaan ja kuilu hyvä- ja huono-osaisten välillä kasvaa koko ajan. Väitän, että ei mene kauaa, kun meillä on keskuudessamme suomalaiset kerjäläiset. Vuosikausia kestänyt kaikkein huono-osaisimpien ihmisten nurkaan ajaminen johtaa siihen, että on pakko mennä kaduille. Kerjäämään.