Suurin osa suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin. Todella hieno asia. Ja kuitenkin koko ajan kasvaa niiden lasten ja nuorten osuus, joille kasaantuu vakavia pahoinvointiongelmia. Yksilötason inhimillisen tragedian lisäksi lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvu uhkaa koko kansakunnan hyvinvointia tulevaisuudessa.

Järkytyin, kun sain tutkittuja lukuja lasten pahoinvoinnin lisääntymisestä. Vaikeasti pahoinvoiviksi arvioidaan karkeasti noin 5-10% suomalaisista alle 18-vuotiaista. Jos tuo luku pitää lähellekään paikkaansa, niin tässä yhteiskunnassa on jotain todella pahasti pielessä. Tuon luvun lisäksi, siis lisäksi yleistyvää pahoinvointia arvioidaan olevan noin 15-20%:lla lapsista ja nuorista. Päiväkotilapsista kymmenellä prosentilla on tarvetta psykologin apuun. Köyhyydessä elää 12 % suomalaisista lapsista.

Onko meillä oikeasti varaa tähän? Mielestäni ei ole. Tottakai jo olemassa olevat ongelmat täytyy hoitaa, mutta nyt viimeistään on syytä katkaista tämä kehitys pureutumalla ongelmien syihin. Hyvin yksinkertaistaen voidaan sanoa, että tässä on nyt seuraus viime vaalikausien politiikasta, joka on karsinut kovalla kädellä erityisesti lapsiperheiden tukitoimia. Toinen syy on mielestäni myös poliittinen valinta: ihmisten välisten tuloerojen on annettu kasvaa kiihtyvällä vauhdilla eikä ole välitetty siitä, että köyhyyteenhän se tietyn kansanosan vie.

Minä olen vihainen. Olen vihainen niille päättäjille, joille veronkevennykset ovat tärkeämpiä kuin ihmisten hyvinvonti. Olen vihainen siitä, että lapset joutuvat kantamaan seuraukset niistä päätöksistä, joilla yhteiskuntaa "kehitetään" ja "ihmisten omavastuuuta" lisätään. Onko oikeasti kukaan laskenut, mitä säästöä neuvolaverkostojen alasajo toi ja verrannut sitä esimerkiksi erityisopetuksen, lasten psykiatrian ja huostaanottojen kasvavaan menoerään? Tuskinpa.

Lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvamiseen on puututtava. Keinoja kyllä löytyy, nyt on kyse siitä, löytyykö siihen poliittista tahtoa!